4. Periodi: Globalisaatio

Neljännessä periodissa käsittelimme globalisaatiota ja sitä miten sen vaikutukset näkyvät maailmassa. Videoiden lisäksi tehtävänä oli muodostaa Power point -esitys valitsemastaan aihepiiristä. Jatkoin aiemmalla linjallani ja perehdyin siihen, miten globalisaation vaikutukset näkyvät ympäristössä. Nämä vaikutukset olivat pääasiassa epäsuoria, eli tapahtuivat jonkin muun osa-alueen tapahtumien johdosta. 

Globalisaatio on ehkä helpoiten ymmärrettävissä siten, että maapallo ikään kuin muuttuu pienemmäksi. Konkreettista muutosta sen koossa ei tapahdu, mutta muun muassa kulkuvälineiden ja teknologian kehittymisen vuoksi välimatkat ovat taitettavissa yhä nopeammin, jos niitä on enää edes olemassa. Richard Baldwin kertoi globalisaation olevan jatkuvassa muutoksessa, ja videollaan hän käsitteli sitä, miksi globalisaatio tulee olemaan hyvin erilaista tulevaisuudessa. Aikaisemmin globalisaatio ymmärrettiin enemmänkin tavaroiden kuljettamisena eri maiden rajojen yli, kun taas nykypäivänä ja tulevaisuudessa myös palveluita pystytään tuottamaan ikään kuin vientitavarana. Tämä tuotantoala on tavaroiden kuljettamiseen verrattuna sekä ympäristöystävällisempi että taloudellisempi, sillä palveluita pystytään siirtämään ja tuottamaan netin välityksellä, eikä varsinaista kuljetusta sen perinteisessä muodossa enää tarvita, eikä esimerkiksi kokouksissa tarvitse enää olla fyysisesti paikalla (telemigraatio).  

Ajatus maailman globalisoitumisesta aiheuttaa Baldwinin mukaan ihmisissä levottomuutta. Globalisaation myötä eri yhteisöjen ja maiden rajat muuttuvat yhä häilyvämmiksi. Esimerkiksi työmarkkinat muuttuvat yhtenäisemmiksi, joka tarkoittaa sitä, että joudumme kilpailemaan yhä useampien ihmisten kanssa työpaikoista. Huolestuttavalta kuulostaa myös se, että eri kulttuurit sulautuvat globalisaation myötä yhdeksi maailmanlaajuiseksi kulttuuriksi, ilman erilaisia alueellisia vivahteita. Baldwin kertoi myös, miten uuden teknologian avulla telemigraation rajoja rikotaan jatkuvasti: on kehitetty esimerkiksi ohjelmia, jotka kääntävät automaattisesti vieraskielisen puheen, jolloin kyseistä kieltä ei tarvitse enää ymmärtää. Myös erilaisia robotteja on kehitetty, joiden avulla voidaan kommunikoida olematta fyysisesti paikalla.  

Danny Dorling esitteli videollaan “Maps that show we who we are (not just where we are)” erilaisilla muuttujilla toteutettuja karttoja. Hän esitteli muun muassa kartan, jossa maiden koko oli kuvattu suhteessa niiden väkilukuun. Tässä kartassa monet pienet maat, joilla on suuri väkiluku, kuten Bangladesh, erottuivat kartalta huomattavasti normaalia suurempina. Videon loppupuolella hän esitti kiinnostavan ajatuksen kartan avulla, jossa oli kuvattu maat sitä suurempina, mitä kauempana ne ovat muista ihmisistä. Tässä kartassa erottuivat muun muassa Grönlanti ja Tiibetin ylänkö. Dorlingin mukaan nämä paikat tulevat laajenemaan tulevaisuudessa, kun ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin ja muuttavat pois maaseudulta. Videon lopulla hän palasi ideaan, josta lähdimme liikkeelle ensimmäisessä periodissa: ihmisillä on tapana nähdä huonot asiat ja ohittaa asioiden positiivinen kehitys.  

Viimeisessä videossa Hugh Evans kertoi käsitteestä “maailmankansalainen” (global citizen). Maailmankansalainen on Evansin mukaan henkilö, joka välittää ihmisistä, joita hän ei välttämättä tule koskaan tapaamaan. Esimerkiksi hänen videollaan esitelty Davinia on tällainen: hänen avullaan moni tyttö, jota hän ei ole koskaan tavannut, on päässyt kouluun. Tämän lisäksi maailmankansalainen on henkilö, joka ei identifioidu niinkään minkään maan tai osalvaltion jäseneksi, vaan osaksi ihmiskuntaa, ja on valmis toimimaan koko maailman ongelmien ratkaisemisen eteen. Evans esitti myös hyvin herättelevän ajatuksen siitä, että jos kaikki “maailmankansalaiset” pystyttäisiin aktivoimaan, kaikki suurimmat globaalit ongelmat voitaisiin ratkaista. Video oli hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.