1. Periodi: Maailman kehittyminen ja siihen liittyvät ongelmat

Ensimmäisen periodin aihepiiri käsitteli maailman kehittymistä ja siihen liittyviä ongelmia erityisesti tasa-arvon näkökulmasta. Lähestyimme aihepiiriä tekemällä aluksi Gapminder-testin. Testin tarkoituksena oli kartoittaa sitä, miten todenmukainen kuva meillä on maailmasta ja sen ongelmista. Minulla ei ollut mitään ennakkotietoa testistä, ja pärjäsin siinä todella huonosti. Sain vain 15% vastauksista oikein. Arvion erityisesti tasa-arvoon liittyvien asioiden olevan paljon huonommin kuin ne todellisuudessa ovat. Esimerkiksi rokotettujen lasten osuus koko maailmassa oli jopa 80%, kun minä veikkasin sen olevan lähempänä 20%. Myös elektroniikkaa oli käytössä jopa 80% väestöstä, joka oli mielestäni yllättävää.

Tämän jälkeen katsoin "The Ignorance project"-videon, jossa Hans ja Ola Rosling kertoivat Gapminder-testin taustoista ja sen tuloksista. Gapminder foundation taistelee sitä vastaan, että ihmisten maailmakuva ei ole tositietoon perustuva. Videon perusviesti oli se, että suurin osa ihmisistä pärjää testissä todella huonosti, vaikka he olisivat ennen testin tekemistä kuvitelleet tietävänsä kohtalaisesti maailman tilasta ja seuraisivat aktiivisesti uutisia. Kävimme keskustelua aiheesta myös perjantaina auenneella keskustelupalstalla muiden opiskelijoiden kanssa, ja moni heistä oli pärjännyt testissä hyvin samalla tavalla kuin minä (mikä oli myös lohduttavaa).

Suurella osalla ihmisistä on siis hyvin vääristynyt kuva maailman tilasta. Ihmiset uskovat asioiden olevan paljon huonommin kuin ne oikeasti ovat. Todellisuudessa vain pieni osa ihmisistä kärsii äärimmäisen huonoista oloista, jolloin enemmistö tasoittaa tilastoja. Vääristynyt maailmankuva on syntynyt monien tekijöiden summana. Kouluissa käytettävä opetusmateriaali ei ole ajantasalla, joka johtaa siihen, että oppimamme asiat ovat vanhentunutta tietoa. Lisäksi omat kokemuksemme ja media ovat luoneet illuusion, jonka vuoksi maailmankuvamme on vääristynyt.

Ensimmäisen periodin materiaaliin kuului lisäksi kaksi muuta videota. Michael Green kertoi videollaan kestävän kehityksen tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. YK on määrännyt 17 kestävän kehityksen tavoitetta, jotka olisi tarkoitus saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Michael Green toi kuitenkin videolla esiin, että läheskään kaikki maat eivät ole saavuttamassa tavoitteita. Lähimpänä tavoitetta on Tanska, ja kauimpana puolestaan Keski-Afrikan tasavalta. Maat, joissa on suurin populaatio ja suurimmat vaikutukset kestävään kehitykseen eivät saavuta tavoitteita yhtä nopeasti, jolloin keskiarvoisesti koko maailma ei tule pääsemään tavoitteeseen. Michael Greenin mukaan yksi tärkeimmistä tekijöistä tämän taustalla on se, että rikkaat maat panostavat ainoastaan omaan kehitykseensä, kun kaikilla mailla pitäisi olla suunnitelma siitä, miten tavoitteita kohti edetään.

Anna Rosling Rönnbergin esittelemä Dollar street -konsepti oli mielestäni erityisen kiinnostava. Ideana oli se, että koko maailman ihmiset oli sijoitettu varallisuutensa mukaan kadun varrelle. Toisessä päässä olivat kaikista köyhimmät, ja toisessa päässä rikkaimmat ihmiset. Dollar street -sivustolla pystyi siis ensin valitsemaan, mitä tuloluokkia halusi tarkastella. Tämän jälkeen voitiin vertailla esimerkiksi minkälaisia sänkyjä tuloluokkaan kuuluvat ihmiset käyttävät, tai millä tavalla he laittavat ruokaa. Dollar street -sivusto konkretisoi yhden ensimmäisen periodin tärkeimmistä kysymyksistä: Voidaanko kehittyneet ja kehittyvät maat erottaa toisistaan? Dollar street osoitti, että tällaista jakoa ei ole olemassa. Jokaisessa maassa rikkaat nukkuivat samankaltaisissa sängyissä, oli sitten kyseessä Yhdysvallat tai Intia, ja köyhimmillä oli ruokailuvälineinä pelkät sormet.